TYÖSSÄ JAKSAMINEN JA TYÖN IMU

Kinnunen & Hätinen lainaavat artikkelissaan ”Työuupumus ja jaksaminen työelämässä” (2005) Leiter ja Malachin tutkimusta, jossa he ovat yhdistäneet työuupumuksen työolotekijöihin.

Mielestäni tuo kaavio on hyvä pohja tarkastella jaksamista. Kaaviossa tarkastellaan kuutta eri työn aspektia: kuormitusta, vaikutusmahdollisuuksia, palkkioita, yhteisöllisyyttä, oikeudenmukaisuutta ja arvoja. Oma käsitykseni on, että saamalla nuo asiat tasapainoon, jaksaminen työssä mahdollistuu. Edellä mainitut asiat ovat myös sellaisia, joihin kukin itse pystyy omalla toiminnallaan työyhteisössä vaikuttamaan, ainakin jossakin määrin.

Vaikutusmahdollisuudet riippuvat paljon siitä, miten itse suhtautuu omaan työhönsä, miten ymmärtää nämä käsitteet. Esimerkiksi työn kuormitusta voi ajatella konkreettisesti työn fyysisenä määränä, jota esim opettajilla mitataan opetustunteina, tai työn kuormittavuutta voi ajatella henkisenä määränä, johon jokainen pystyy omilla ratkaisuillaan myös vaikuttamaan.

Jokaisella työntekijällä on itsellään mahdollisuudet vaikuttaa näihin työolotekijöihin, keskittymällä itseensä ja omaan tapaansa suhtautua työhönsä. Jokainen voi itse miettiä miten toimii työyhteisössä, jotta edistää yhteisöllisyyttä ja reiluutta. Millaista palautetta itse antaa kollegoilleen? Miten pitää kiinni yhdessä sovituista arvoista ja tavoitteista?

Totta on myös tietenkin se, että esimiehellä on suuri merkitys sille, miten työyhteisössä käydään arvokeskustelua, miten yhteisöllisyyttä hoidetaan ja millaista oikeudenmukaista kohtelua ja arvostusta työyhteisössä annetaan.

Organisaation johtajuus välittää vision, arvot ja päämäärän koko henkilöstölle. Keskeistä on, että johto, omaksumallaan toimintapolitiikalla edustaa organisaation arvoja ja luo uskottavuutta sekä ylläpitää omalla esimerkillään motivaatiota ja moraalia. Menestyksellisen johtamisen elementtejä ovat mm. kyky motivoida ja innostaa henkilöstöä ponnistelemaan tavoitteiden saavuttamiseksi (Simola & Kinnunen, 2005, 133.)

Edellä mainittujen työolotekijöiden on todettu olevan kytköksissä myös työsitoutuneisuuteen ja työn imuun. Työn imu on yhdistetty myönteisiin työasenteisiin sekä hyvinvoinnin osoittimiin. Lisäksi sillä on yhteyksiä hyvään itsearvioituun terveyteen sekä työkykyyn. Se on yhteydessä myönteisiin työasenteisiin, työtyytyväisyyteen ja vähäisiin työpaikan vaihto- ja eläkeaikomuksiin. Työn imun ja työuupumuksen on havaittu olevan negatiivisesti yhteydessä toisiinsa: mitä enemmän työntekijä kokee imua, sitä vähemmän hänellä on työuupumusta. (Mäkikangas & Feldt & Kinnunen, 2005, 71) Jokaisen täytyy itse miettiä omalla kohdallaan, miten omilla toimillaan voi vaikuttaa siihen, että oma kokemus työstä olisi mahdollisimman lähellä työn imua.

Mielestäni työntekijän autonomia, eli kyky ottaa vastuuta omasta toiminnastaan, asettaa tavoitteita ja reflektoida omaa toimintaansa, on olennainen osa työntekijän työhyvinvointia ja työssä jaksamista ja jopa viihtymistä. Tällainen kyky ei mielestäni ole vain joidenkin yksilöiden etuoikeus, peritty ominaisuus, vaan opittavissa oleva taito/ toimintatapa työelämässä. On tietysti selvää, ettei työyhteisössä kukaan toimi yksin, mutta se ei estä oman toiminnan haltuun ottamista.

Innostuin tässä yhteydessä hieman googlettamaan termejä: työntekijän autonomia, job empowerment, job autonomy ja tuloksena päädyin Tampereen yliopiston sivuille, Marja-Liisa Mankan työyhteisön kehittämisen oppaaseen (2007) Hyvinvointia työyhteisöön, jossa puhuttiin alaistaidoista, termi, joka englanniksi on ”organizational citizenship behavior.

Oppaasta löytyi termejä, jotka hyvin kuvaavat sitä, mitä minä autonomia –käsitteellä tarkoitan. Nuo asiat ovat: aktiivisuus ja vastuun ottaminen, omasta ammattitaidosta huolehtiminen, palautteen antaminen ja vastaanottaminen, yhteistyötaidot sekä omasta työkyvystä huolehtiminen. Sen sijaan siis, että mietitään työntekijöiden jaksamisen kohdalla vain sitä, mikä organisaatiossa on pielessä tai mitä muita ongelmia työntekijällä on, keskitytään enemmänkin positiiviseen, voimaannuttavaan, näkökulmaan, jossa jokainen on oman elämänsä aktiivinen toimija.