Ilmiöpohjainen ja tutkiva oppiminen

Ilmiöpohjainen opetus ja oppiminen on oppiainerajoja rikkovaa, tutkivaa oppimista. Lähtökohtana ovat oppijoiden omat kiinnostuksen kohteet ja kokonaisvaltaiset, todellisen maailman ilmiöt. 

Ilmiöoppimisella tarkoitetaan laajempien sisältöjen projektimaista opiskelua kokonaisuuksina. Vaikka ilmiöoppiminen ei sanana esiinny Opetussuunnitelmassa, puhutaan siellä  monialaisista oppimiskokonaisuuksista. Sisällöllisesti monialaiset oppimiskokonaisuudet ja ilmiöoppiminen eivät juurikaan eroa toisistaan: kyse on opiskelusta, jossa hahmotetaan erilaisia ilmiöitä ilman oppiainerajoja, laajoina teemakokonaisuuksina. 
ilmiöpohjainenoppiminen.png

Ilmiöoppimisessa ilmiöitä tarkastellaan aidossa kontekstissa ja kokonaisina. Tarkoitus on myös rikkoa ainerajoja ja tutkia eri ilmiötä mahdollisimman monesta näkökulmasta. Ilmiöpohjainen oppiminen tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden moneen näkökulmaan ja laajempaan ymmärrykseen. Työskentely on tutkivaa ja monesti myös ongelmia ratkaisevaa. Ilmiöpohjaisessa oppimisessa ei ole tarkoituksenmukaista lukita tavoitteita, toimintatapoja tai lopputuotosta. Parhaimmillaan se opettaa luovaa ongelmanratkaisua, ryhmätyötaitoja, kriittistä ajattelua sekä oman toiminnan arviointia.

ilmiöpohjainen-oppiminen.png